Kertoi sukunimensä, paljasti itsensä

Mitä vanhemmaksi käyn, sitä kiinnostuneempi olen suvuista ja niiden tarinoista. Eniten siksi, että suvut näyttävät yhä ennustavan, millaiseen yhteiskunnalliseen asemaan kukin meistä päätyy. Tunnetuin esimerkki lienee koulutus, joka on Suomessakin sitkeästi periytyvä sairaus.

Niin outoa kuin se onkin, jo pelkän sukunimen perusteella voi yrittää tehdä hataria arvauksia tuiki tuntemattoman henkilön elämästä. Virtanen antaa ymmärtää eri asioita kuin Cedercreutz. Siksi olen innoissani Nomen est omen -nimisestä verkkopalvelusta, joka palkittiin tänään Kansalaisosallistujan työkalut -kilpailussa.

Palvelun idea on nokkela. Se hakee sukunimen perusteella kiinnostavaa nippelitietoa eri julkishallinnon tietokannoista ja mittaa tiedon perusteella sukunimen elitistisyyttä. Oma sukunimeni (Moisio) on 0,44 prosenttia elistinen siinä, missä vaikkapa Wrede on 100 prosenttisesti elitistinen.

Nomen est omen kaipaa vielä selvästi jatkokehitystä. Palvelu ei esimerkiksi tunnu osaavan käsitellä kaksiosaisia nimiä (esimerkiksi von Bagh), vaikka Väestörekisterikeskuksen Nimipalvelu taitaa kaksiosaiset nimet. Lisäksi voidaan miettiä, kertooko löydettyjen nimien lukumäärä oikeastaan mitään itse suvuista. Esimerkiksi useat Moisiot eivät ole laisinkaan sukua, vaan nimellä on ymmärtääkseni viitattu alkujaan perheisiin, jotka ovat asuttaneet tietyn tyyppisiä torpparitiloja.

Jotain koukuttavaa palvelussa kuitenkin on. Ehkä se, että palvelu tuottaa silmänräpäyksessä sukunimien sosioekonomisesta statuksesta tietoa, joka hakkaa kiinnostavuudessaan useimmat yhteiskuntatieteelliset tutkimukset samasta aiheesta.