Kävin työkeikalla Lontoossa. Ennen päivän ohjelman alkua pyörähdin Oxford Streetillä ja vierailin tottumuksesta kadun kahdessa megaluokan levykaupassa, HMV:llä ja Zavvissa (entinen Virgin Megastore).
En tiedä kuinka kannattavia ison kokoluokan levykaupat enää nykyään ovat. Musiikkiteollisuutta kiusannut levymyynnin lasku kun on koskenut erityisesti suosituimpia levyjä. Ne ovat yleensä täyttäneet megalevykauppojen hyllyt.
Megalevykaupat yrittävät ainakin muuttaa muotoaan.
Erityisesti Zavvin hyllyjä katsellessa huomasi, että musiikista taitaa olla tulossa megalevykaupalle pelkkä sisäänheittotuote. Suosituimman 100 cd-levyn lisäksi kaupan hyllyt kun notkuivat dvd- ja blu-ray-levyillä myytävistä elokuvista, tietokonepeleistä sekä pelikonsoleista.
Tarjoushintaan myytävät hittilevyt voisivat ehkä tulevaisuudessa toimia mediakauppojen maitona. Pop-musiikki, tänään erikoishintaan viisi euroa tunnilta.
Toisaalta, kuinkahan pitkään tietokonepelien ja elokuvien jakelu hoidetaan pakkauksien välityksellä?
Yksi kommentti
En voi olla vastaamatta lopun kysymykseesi lyhyesti: ei kauaa. Kyllä se on digitaalinen distribuutio kovaa vauhtia ovista ja ikkunoista, eihän läppärissäni ole edes levyasemaa (ja on muuten aika kermainen läppäri, if I may).
Levyteollisuuden ja ”piratismin” välisen kamppailun seuraaminen tuntuu absurdilta - ComesWithMusic yms malliset ratkaisut vain peittelevät sitä kokoajan todellisemmalta vaikuttavaa tilannetta, että ihmiset nyt vain eivät tunnu halukkailta maksamaan musiikistaan. Monopolien ja suurten musakonglomeraattien on vaikea sopeutua musiikin uuteen kulutuskenttään joka hajoaa ns. kuin paska tuulettimeen. Kiertelevät trubaduurit, live-keikkojen tarjoama yhteisöllisyys, päreet ja lähipanimon nurkkakuntaisella logolla varusteltu olut! Siinä 2010-luvun innovaatio&tehokkuusmantra musabisnekselle, ja musakonglomeraattien pitää tietysti vain saada jotenkin rahapussinsa johonkin siihen pubin oven ja trubaduurin säkkipillin väliin jotta pilvenpiirtäjänsä saavat rahoitusta.