Työkaveri vinkkasi töissä näppärästä Towebloxx-pelistä, jota voi tahkota Facebookissa. Kyseessä on oikeastaan Digital Chocolate pelifirman kännykkäpelin mainos.
Pelin idea on minimalistinen: rakenna pilvenpiirtäjä tiputtamalla kerroksia päällekkkäin toinen toisen perään. Towerbloxx on uusi variaatio vanhasta arkkityypistä, tarkkuutta ja reaktiokykyä vaativasta nyhväyspelistä, kuten Space Invaders tai Tetris.
Towerbloxxia vinkatessaan työkaveri kertoi, ettei hän jaksa enää nykyään opetella uusia tietokonepelejä. Niissä on liian paljon sääntöjä ja ne ovat liian monimutkaisia, jotta puhdasta toiminnallista ja aistimellista nautintoa etsivä vaivautuisi uhraamaan resursseja niiden opetteluun.
Allekirjoitan itsekin puritaanisen maun manifestin: mitä minimalistisempi peli, sen parempi. Minun elämääni sopiva elektroninen peli on mahdollisimman monotoninen, lineaarinen ja pelkistetty. Tyypillisimmin siis jonkin sortin ajantappopeli (casual game).
Elektronisten pelien perspektiivistä tarkasteltuna makutottumusten liike tapahtuu siis rikkaasta ja yltäkälläisestä kohti abstraktiota ja pelkistystä. Luulen, että tämä on tyypillinen tarina. Vanhetessaan suuret massat eivät enää suostu uhraamaan aikaa leikkimiselle.
Muissa kulttuurituotteissa liike on samansuuntaista: musiikinystävä siirtyy yltäkylläisten melodioiden ja emotionaalisen multihuipennuksen parista vähitellen minimalistisemman ilmaisun pariin (snobismi) tai ammentaa loputtomiin petoksellista sukupolvinostalgiaa tietyn aikakauden populaarimusiikista (rokkivaarius).
Elektronisten pelien osalta tilanne ei ole kuitenkaan yhtä selvä. Kieliikö paluu primitiivisen puhtaaseen toiminnallis-aistimelliseen nautintoon makutottumusten kehittymisestä abstraktimmalle tasolle? Vai onko kyseessä pikemminkin valheellinen nostalgiareaktio?
5 Kommentit
Samoilla linjoilla, mihinkään tetristä monimutkaisempaa ei jaksa ryhtyä perehtymään. Tosin olen aiemmin pohtinut, että kyse olisi ehkäpä sukupuolieroista (empiirinen tutkimus n=liian vähän ainakin osoittaa, että tyttöroolipelaajat eivät välitä sääntötekniikoista niinkään), mutta kenties tosiaan ikävuodetkin vaikuttavat asiaan.
Joo, en mä vaan jaksa opetella pelien sääntöjä. Mutta elämän muiden lainalaisuuksien kokeileminen… no, ei mennä siihen
Mutta tuo sukupuolistereotypiahan menee noin: strategiapelejä tahkoavat nuoret pojanklopit ja ajantappopelit ovat tyttöjen heiniä. Mutta onko tämä sitten aidon kysynnän synnyttämä tilanne vai eikö tytöille vain osata tehdä strategiapelejä?
Pitää herättää Suvi tänne, sillä on varmaan jotain sanottavaa
Voidaanko (lisää stereotypisoiden) ajatella, että Simsit sun muut sosiaalisen elämän rakentelupelit ovat tytöille suunnattuja strategiapelejä? Vai onko Civilizationeiden aihepiiri ihan ok, mutta toteutustavassa jotain niin perin miehistä, että se käännyttää tytöt pois?
Pitäisi lukea tuo hyllyssä seisova Mariosofia.
Koska osuin paikalle klo 3:47 ja en jaksa opiskelukoomassa typottaa sanottavaani, jota olisi liikaa ja se tulisi nyt väärässä järjestyksessä, niin mennäänkö uudestaan kaljalle joskus ja otetaan sen pelitutkijakin mukaan taas?
Mainiota! Teemme siis näin