Lisäksi meiltä puuttuu varieteettia yleisemmin tarjoilluissa viinoissa, ja siitä syystä ihmisten kiinnostus suuntautuu enemmän muihin ohratuotteisiin (jotka ovat toki yhtä yksitoikkoisia, mutta helpommin nieltävissä). Tämä puolestaan tarkoittaa, että pienikin erilaistuminen tuo kohtuuttomasti huomiota, huolimatta lopputuloksen laadusta.

Toki meiltä löytyy pienempiä esim. viskitislaamoita, pusikossa keitettyä hyvää (mutta vahvaa) pontikkaa, ahvenanmaalaista calvadosta jne.

Mitä tulee ”analyyttiseen filosofiaan”, osa porukasta on ollut jo pitkään sitä mieltä ettei kyseinen käsite tarkoita enää oikein mitään. Voidaan sanoa, että kyseessä on perus-OK pöytäviinan luokka: selkeää viinaa, jota on suhteellisen helppo juoda ja joka valmistetaan milloin mistäkin. Ja toki tällaisen tarjonta on melko suurta ja puolustaa paikkansa. Ranskalaisilla on toki konjakit ja calvadokset, mikä vertautuu erinomaisesti ranskalaisen filosofian yliarvostukseen ja kertoo siitä, kuinka huolellisella brändäämisellä saadaan ihmiset kuvittelemaan juomille ominaisuuksia, jotka niiltä tosiasiassa puuttuvat – as if konjakissa olisi jotain ”sivistynyttä”.

Ja tokihan ranskalaisilla on sitten absintti, tuo hulluuden ja inspiraation juoma, mutta se avautuu loppujen lopuksi aika harvoille, markkinat ovat tukossa kehnolaatuisesta feikkiabsintista ja tyypillisesti se juodaankin väärin (eli leikkaamatta).

Suomalaiset tekee muuten – filosofisesti – ihan hyvää jallua. Siinä konjakkia leikataan ohraviinalla, lopputuloksena melko kelvollista juomaa:-D…

tokihan mäskikin pitää jostain valmistaa, eikä sitä tikuista tiukointa kamaa sovi tarjoilla ihan jokaiselle, muutenhan sitä oltaisiin naama mutrussa ihan jokainen

Totta puhut. Jonkun täytyy tehdä pohjalle se rankki, josta kouluja käyneet filosofit voivat sitten tislaamisen aloittaa

Vodka tehdään muuten Suomessa ohrasta, koska pellot pursuavat täällä siitä. Toimiikohan sama filosofiassa? Siis että tehdäänkö filosofia (diplomi-)insinööritieteiden ylituotannosta Suomessa? Kansainvälisesti Suomea pidetään kai edelleen analyyttisen filosofian tukilinnakkeena?

Keittotaidon kääntöpuolenahan on myös taito maistaa huolella valmistetuista aterioista vivahteita ja harmoniaa; kyetä poimimaan makuja erilleen, jotta tietäisi itse toimeen tarttuessan, mitä kannattaa kokeilla sotkea omaan soppaansa.

Mutta jos filosofian paikoittainen humalluttavuus on herättänyt huomion, kannattaa kurkata ton nimilinkin takaa vähän toisenlainen metafora filosofialle;-)…

Hmm. Metafora on vankila.