Pidän uudesta aallosta. Pidän haasteista. Pidän elokuvista, joista voi löytää punaisen langan, edes hauraan sellaisen.
Viime vuonna Marienbadissa on piinallinen katsomiskokemus. Alku on sekasortoinen. Henkilöt, tapahtumat ja paikat eivät tunnu liittyvän toisiinsa mitenkään. Kaikki vaikuttaa satunnaiselta. Mutta sitten elokuvan päähenkilöt erottuvat hiljalleen. Heistä tulee selkänoja, jota vasten peilata elokuvan juonta. Se tuntuu hyvälle.
Alan Resnaisin elokuva on upea. Vielä loistokkaampi on kuitenkin Hiroshima, rakkaani. Näin sen vasta tänä keväänä. Miksi kukaan ei kertonut minulle siitä aiemmin.
Molempia elokuvia yhdistää (jonkin sortin) rakenne. Niistä voi ainakin kuvitella ymmärtävänsä. Siksi pelottaa mennä nyt elokuviin. Onko David Lynchin uutta Inland Empireä mahdollista ymmärtää mitenkään? Pakko kai se on joku päivä yrittää.
Myönnän avoimesti. Mulholland Drivestä en tajunnut hölkäsen pöläystä.
…ja lopuksi lisää härskiä mainontaa. Mikäli sanat maine, sosiaalinen media ja yhteisösivusto aiheuttavat kihelmöintiä, kannattaa tutustua ylös Suvin ja Sallan (ehkä joskus minunkin) sanailuun Maine 2.0-blogissa.
5 Comments
Käytiin tosiaan Minnan kanssa katsomassa viime perjantaina, ja olihan se taas sitä, mitä osasi odottaa.. Hyvin piti otteessaan, mutta ei sitä kannata varsinaisena elokuvana – siis sellaisena, kun elokuvat yleisesti ymmärretään – mennä katsomaan. Raskas kun mikä, kolme tuntia tajunnanvirtaa.
Hauskana kuriositeettina mainittakoon, että leffasta lähti toistakymmentä tyyppiä kesken pois
”Onko David Lynchin uutta Inland Empireä mahdollista ymmärtää mitenkään?”
Ymmärtäminen käsitetään niin ahtaasti.. vähän kuin lukioäidinkielen kurssilla.
Ah, mitä on ymmärtäminen? Perinteistä small talk -aihetta jälleen kerran
Mutta ehkä pitäisi asennoitua toisin, esimerkiksi näin: aion ymmärtää Inland Empiren, vaikka väkisin. Itkun kautta.
Tai näin: aion tehdä Inland Empiresta novellianalyysin.
Elokuvasta poistuessamme pari teiniä filosofoi elokuvan merkitystä: ”Musta toi niinku symboloi Hollywoodin rappiota..” Niinku.
Kyllä. Ripaus psykologiaa (Oidipus roxxor), sitaatti Descartesilta ja anekdootti historiasta. Se on siinä.