Helsingin Sanomien Kuukausiliitteessä (4/2007) oli mielenkiintoinen artikkeli EU:n mainetta kiillottavista sarjakuvista. Kapteeni Euro, Myrkkyjoen salaisuus ja Sota vadelmajäätelöstä näyttävät kieltämättä melko omituisille, kun on itse lukenut enimmäkseen Neil Gaimanin käsikirjoittamia Sandmaneita.
Kuukausiliitteen jutussa eurosarjiksia kommentoi brittimeppi Daniel Hannan:
Kuvittele, että kyseessä ei olisi EU. Kuvittele, että tämä olisi jokin toinen maa ja lapsia rohkaistaisiin oppimaan lukemaan kirjoista, joissa sanotaan, että Saddam Hussein on kaikkivoipa. Me pitäisimme sitä karmivana.
Hannan puhunee varmasti totta. Jännittävää kommentissa on kuitenkin se, että Saddam Husseinista näyttää tulevan Josif Stalinin ja Adolf Hitlerin veroinen perustelu mille tahansa väitteelle. Tuli mieleen väistämättä Godwinin laki.
Kuvittele, että tämä olisi jokin toinen maa ja lapsia rohkaistaisiin oppimaan lukemaan kirjoista, joissa sanotaan, että Adolf Hitler on kaikkivoipa. Me pitäisimme sitä karmivana.
Vaan mille tämä kuulostaisi?
Kuvittele, että tämä olisi jokin toinen maa ja lapsia rohkaistaisiin oppimaan lukemaan kirjoista, joissa sanotaan, että Jeesus on kaikkivoipa. Me pitäisimme sitä karmivana.
13 Kommentit
Sain joskus käsiini arvostelukappaleen tuota Myrkkyjokea, ja kyllä se aikamoista jööttiä minun mielestäni oli. Propagandalla on ihan oma hajunsa, joka tunkee vaikka kuinka kiiltävän paperin pinnasta läpi. Jeesus, Hitler, Saddam tai Barroso, ihan sama.
Juu, uskon kyllä, että Myrkkyjoki on propagandaa
Kiinnitin vain tyylilleni uskollisesti huomiota lähinnä meta-tason puuhasteluun, kuten argumentointiin.
Musta se oli hyvää retoriikkaa, joka saa ihmiset ajattelemaan asiaa toisesta näkökulmasta. Se ei tietenkään tee noista lehdistä ”oikeaa” tai ”väärää” (tuskin mikään tekee), mutta tarjoaa niihin näkökulman.
Makuasioista kiistelyksihän se toki menee, sillä kyllä kaikki valtion tuottama materiaali on jollain tasolla propagandaa:
http://virtual.finland.fi/netcomm/news/showarticle.asp?intNWSAID=26046
Minä taas uskon, että tällainen puolen pennin retoriikka ei todellakaan rohkaise mihinkään järjelliseen keskusteluun. Se vetoaa lähinnä helpolla tunnetasolla.
Jutun pihvihän on siinä, että ovatko ne sarjikset propagandaa. Teppo on tutustunut ilmeisesti ainakin Myrkkyjokeen paremmin. Luotan miehen sanaan.
Mutta Hannanin argumentti ei sano mitään sarjakuvien sisällöstä. Se vain ankkuroi kansanmurhaan syyllistyneen diktaattorin EU-komissioon. Saddamista on hyvää vauhtia tulossa kumileimasin. Kun Saddam-leima on lyöty johonkin ilmiöön, ei kenenkään tarvitse enää vaivautua miettimään sitä tosissaan.
Voihan sitä näkökulmaksikin kutsua. Minä kutsun sitä syyllistämiseksi assosiaatiolla.
Minusta olisi hyödyllisempää keskustella siitä, mikä tekee näistä sarjiksista propagandaa ja miten ne eroavat muusta opetusmateriaalista.
”vetoaa lähinnä helpolla tunnetasolla.”
Onko tunnetason inferiorisuuteen tai helppouteen olemassa objektiivisia perusteluja?
”Onko tunnetason inferiorisuuteen tai helppouteen olemassa objektiivisia perusteluja?”
Tuskin. Toivon silti, että poliitikot perustelisivat väitteensä mieluummin asiaväitteilla kuin irrationaalisella populismilla. That’s just me
”Toivon silti, että poliitikot perustelisivat väitteensä mieluummin asiaväitteilla kuin irrationaalisella populismilla.”
Politiikka ei perustu loogiseen argumentointiin vaan ihmiskuvien kilpailuun: eri ideologioissa uskotaan, että maksimaalinen hyvinvointi syntyy kun ihmisille luodaan tietynlainen ympäristö jossa toimia. Politiikka on (tai sen pitäisi olla) arvovalintoja, jota eivät oikein voi perustua muuhun kuin ihmiskuvaan – loogisesti deduktoituja arvoja kun on tunnetusti hiukan vaikea osoittaa.
Ei ole olemassa puhtaasti rationaalista väitettä tai puhtaasti irrationaalista väitettä.
Edellisten väitteiden lähde on siis oma gut feelingini, joka ei ole puhtaasti rationaalinen
”Politiikka ei perustu loogiseen argumentointiin vaan ihmiskuvien kilpailuun”
Jaa? Päädyttiinkö nyt puhumaan politiikan luonteesta? Poliittisten toimijoiden tekemät päätökset ovat tietenkin arvovalintoja.
Mutta tarkoittaako se todella sitä, että poliitikkojen pitäisi lopettaa arvovalintojensa perusteleminen jollain yleisesti ymmärrettävillä, järkevillä argumenteilla, koska ”ei ole olemassa puhtaasti rationaalista väitettä tai puhtaasti irrationaalista väitettä”?
Oletko nyt tosiaan sitä mieltä, että Hannanin argumentti kertoo jotain sarjakuvista itsestään? Perusteleeko se jollain tapaa sitä, miksi ne ovat propagandaa ja/tai pahaksi?
Se ei ole Hannanin ”argumentti” vaan Hannanin ”vertaus” tai Hannanin ”näkökulma”.
Se asettaa sarjakuvat eri kontekstiin ja saa katsomaan niitä eri tavalla. Samalla se kertoo niistä jotain: ”Hei joo, näin ajateltunahan nämähän _ovat_ vähän kuin neuvostopropagandaa, miksi EU tekee tällaista?”
Hannan ei sano esimerkiksi, että koska Saddam piti polkuautoista niin polkuautot ovat pahoja, vaan että EU-sarjakuvat muistuttavat Saddam-propagandaa (en toki tiedä millaista se oikeasti oli, mutta mielikuva totalitaarisesta propagandasta nyt on varmaan useimmilla). Näissä lauseissa on selvä ero.
”Se ei ole Hannanin ’argumentti’ vaan Hannanin ’vertaus’ tai Hannanin ’näkökulma’.”
Entäs sitten? Ei näkökulma tee mistään asiasta yhtään sen enempää oikeaa tai väärää.
Liki kaikki ovat varmasti yhtä mieltä siitä, että propaganda on pahaa, ilkeää ja tuhmaa. Mielenkiintoista olisi ollut tietää, mikä kaikki Hannanin mielestä on propagandaa. Se on arvovalinta.
Nyt Hannan on päästetty heittelemään löysiä analogioita…. tai siis näkökulmia. Tiedolla, että Saddam oli paha, emme tee mitään.
”Ei näkökulma tee mistään asiasta yhtään sen enempää oikeaa tai väärää.”
Nimenomaan – ei teekään. Se vain saa lukijan ajattelemaan vaikkei kaikkia formaalin logiikan sääntöjä täytäkään. Se on jo saavutus.
Taisinkin kirjoittaa aikaisemmin että loppu on käytännössä makuasioista kiistelyä: ei varmaan ole mahdollista vetää mitään selvää linjaa normaalin suostuttelun (mitä käytännössä kaikki viestintä on) ja propagandan välille.
Hannanin kommentti tarjosi tavan oivaltaa, että tässä sen rajan yli on kuitenkin ehkä menty, vaikka toki olet oikeassa siinä, että kömpelöhän se oli.
Gradusta:
”Ne, joilla on päämäärä, tuottavat propagandaa. Ne, joiden ainoa päämäärä on heijastaa todellisuutta, tuottavat uutisia.”
Molotch, H.; Lester, M. 1974. News As Purposive Behavior: On the Strategic Use of Routine Events, Accidents, and Scandals. American Sosiological Review, February, Vol. 39, Issue 1, 101-112.
Jos kyseenalaistetaan todellisuuden objektiivisen heijastamisen mahdollisuus, kaikki tuotettu tieto on propagandaa.