Kai sillä sähköskebaan tarttuvalla skulaajalla aika usein on haaveena astua isolle lavalle kirkuvien tyttöjen eteen (tai jazzmiehen tapauksessa pienelle lavalle keski-ikäisten miesten eteen), toisin sanoen elää rockunelmaa, johon kiinteästi liittyy sellainen aika taloudellisesti vapaa elämäntyyli kuitenkin limusiineineen ja muine työsuhde-etuineen.

Ehkä puhun sitten vain omasta puolestani, mutta mua ei kiinostanut koskaan esiintyminen. Ammattilaispianistin urasta en haaveillut. Eikä mun kokemuksen perusteella moni muukaan. Saatan toki olla väärässäkin. Ehkä mulle sattui huonot kaverit.

Kun sitten aikoinana tein mod-musiikki eli träkkäsin, oli hienoa laittaa omia biisejä muiden kuultavaksi. Kun kaikki tekivät näin, pääsi näkemään miten muut olivat toteuttaneet erilaisia kikkoja ja pystyi parantelemaan niitä.

Hohto oli juuri siinä, että näki, miten kappaleet rakentuivat ja saattoi siten oppia niistä. Siinä iässä en kyllä osannut tätä motiivia näin eksplisiittisesti ilmaista.

Kai sillä sähköskebaan tarttuvalla skulaajalla aika usein on haaveena astua isolle lavalle kirkuvien tyttöjen eteen (tai jazzmiehen tapauksessa pienelle lavalle keski-ikäisten miesten eteen), toisin sanoen elää rockunelmaa, johon kiinteästi liittyy sellainen aika taloudellisesti vapaa elämäntyyli kuitenkin limusiineineen ja muine työsuhde-etuineen.

Plagioinnista keskustelua kirjallisuuden piirissä:

”Ever the controversialist, Posner is willing to entertain the idea that plagiarism is hardly the high crime that moralists in the media and the academy advertise it as”

http://www.calendarlive.com/books/bookreview/cl-bk-kirsch28jan28,0,5130367.htmlstory?coll=cl-bookreview

Mutta siitä väitteestä pidän kiinni, ettei musiikin laji vaikuta siihen, haaveileeko kaupallisesta urasta.

Olen täysin samaa mieltä. Musiikkilajilla tuskin on väliä.

Ehkä se, miten helposti harrastus on kaupallistettavissa, jos ylipäätään on, vaikuttaa myös odotuksiin. Pöytälaatikkorunoilija kirjoittaa omaksi ilokseen (tai surukseen) tietäen samalla, että tuotosten myyminen on melko vaikeaa. Jos taas on kirjoittanut omasta mielestään mukiinmenevän romaanin, vaikka vain harrastuspohjalta muun työn ohessa, haaveet sen kaupaksi saamisesta voivat olla suuremmat.

Mutta siitä väitteestä pidän kiinni, ettei musiikin laji vaikuta siihen, haaveileeko kaupallisesta urasta.

”Eiköhän useimmilla autotallipumpuilla ole kuitenkin ainakin kaino haave elättää musiikilla joskus itsensä (eli tehdä sillä rahaa).”

Niin, se nyt kai vähän riippuu. Olen kyllä edelleen eri mieltä. En mä ainakaan itse koskaan haaveillut (tai haaveile) ammattilaispianistin urasta, vaikka moista on tullut harrastettua. Enkä haaveile saavani rahaa pöytälaatikkorunoistani.

Eikös se ikään kuin ole harrastuksen idea? Ettei olla ammattilaisia, vaan tehdään juttua omaksi iloksi. Sitten kun saadaan rahaa, niin sitten muututaan ammattilaisiksi. Ehkä moni sitten toivoo, että harrastuksesta tulee ammatti. Mene ja tiedä.

Mutta kuten jo aiemmin totesin: ”Mitä enemmän voitot [=harrastuksesta saatava hyöty] muuttuvat rahavirroiksi, sitä tärkeämmiksi motivaattoreiksi immateriaalioikeudet nousevat.”